Kokoamme tänne Edutool-koulutuksessa tehtyjen gradujen tiedot. Kopioi alla olevat kohdat ja täydennä ne gradusi tiedoilla. Tekijän nimi: Otsikko: Tiivistelmä:
Työntekijän nimi: Rantamäki Päivi Otsikko: Tieto- ja viestintäteknisten taitojen osaamistarpeet LVI-asentajan työssä: Työntajan näkökulma Tiivistelmä Tutkimusta tieto- ja viestintäteknisten (TVT) taitojen tarpeesta, opetuksen ja työelämän tarpeiden kohtaamisesta LVI-alalla ei ole riittävästi tehty tai sitä ei ole julkaistu. LVI-alan työelämälähtöisyyden ja asiantuntijuuden taustoista ja merkityksestä alan opetukseen tiedetään liian vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa työelämän näkemyksiä TVT-taitojen tarpeellisuudesta sekä niistä henkilökohtaisista ominaisuuksista joita LVI-asentaja työssään tarvitsee. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hyvin ammatillisen oppilaitoksen talotekniikan perustutkinto; lämpö, vesi ja ilmastointi (LVI) alan opetussuunnitelmassa (2010) esitetty tieto- ja viestintäteknisten taitojen opettaminen vastaa työelämän tarpeita. Koulutuksen ja työelämäyhteistyön avulla voidaan varmistaa, että koulutus vastaa sisällöllisesti työelämän ja yksilöiden tarpeita sekä edistää tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Tämän hetkiset Euroopan Unionin (EU) ja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toimintasuunnitelmat ja visiot korostavat juuri työelämälähtöisyyden merkitystä kaiken koulutuksen pohjana. Päätutkimuskysymykset ovat: · Millaisia tieto- ja viestintäteknisiä taitoja hallitsevia LVI-asentajia koulutuksen tulisi tuottaa? · Kuinka TVT-opetusta tulisi kehittää eteenpäin vastaamaan tulevaisuudessa työelämän vaatimuksia? · Mitä henkilökohtaisia valmiuksia ja taitoja työnantajat odottavat valmistuvalta asentajalta? Tässä tutkimuksessa on ensin tutkittu teoreettisia lähtökohtia: opetussuunnitelmaa, työelämälähtöisyyttä, elinikäistä oppimista ja asiantuntijuutta. Aineiston kerääminen aloitettiin rakentamalla alustavien tutkimuskysymyksen pohjalta kysely, jonka teemana oli työnantajien näkemys TVT:n käytöstä ja osaamistarpeista LVI-alalla, sekä millaisena työnantajat näkevät asentajan asiantuntijuuden alalla. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä syksyn 2010 aikana. Saatujen vastausten pohjalta analysoitiin aineistoa kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin. Laadullisessa tutkimusosuudessa pyrittiin teoreettiseen viitekehykseen pohjautuen ymmärtämään ja tulkitsemaan vastaajien antamia vastauksia teoreettisiin lähtökohtiin tukeutuen. Saadut tulokset tukevat opetussuunnitelman perusteita. Huomioitavaa oli paikallisen tarpeiden ja erityisosaamisen sekä LVI-alan sisällä eri ammattiryhmien TVT:n tarpeiden erilaistuminen ja korostuminen. Perusteet TVT:stä on opetettava kaikille, asentajan työnkuvasta riippuu mitä muita osaamistarpeita hänellä on. Tuloksista nousi esiin selkeästi se, millaisia asiantuntijoita ammatillisen koulutuksen tulisi kouluttaa tulevista asentajista. Tulosten perusteella ammatillisessa koulutuksessa tulee panostaa itsenäisen työskentelyn lisäksi tiimityöskentelytaitoihin. Asiakkaan kohtaaminen on yksi ammatillisen asiantuntijuuden peruskysymyksistä. Toisaalta työnantajat painottivat myös kirjallisten taitojen hallintaa siten, että tietotekniikkaa apuna käyttäen tulee osata laatia itsenäisesti erilaisia raportteja ja kaavioita. Koulutuksen tulee keskittyä ydintoimintojen opettamiseen, ammatin perusteet tulee jokaisen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneen hallita. Elinikäisen oppimisen haasteena on opettaa koulutuksen aikana oppimisstrategioita ja itsesäätelytaitoja. Teoreettinen opetus tulee sitoa kiinteästi työhön ja ammatin perusvaatimuksiin. Sosiaalisen median luku- ja kirjoitustaitoa tulee opettaa peruskoulutuksessa.
Tekijä: Liisa Tölli Otsikko: Vastavuoroisen opettamisen malli filosofian opetuksessa - lukiolaisten tavoitteet, motivaatio ja oppimiskokemukset Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vastavuoroisen opettamisen malli soveltuu käytettäväksi lukion filosofian opetuksessa. Lisäksi tutkittiin lukiolaisten tavoitteenasettelua ja tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavia tekijöitä, motivaatiota sekä oppimiskokemuksia pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyjakson aikana.
Menetelmät
Tutkimus toteutettiin Limingan lukiossa keväällä 2010 ja siihen osallistui 35 filosofisen etiikan kurssin valinnutta lukion ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Opiskelijat vastasivat tutkimusjakson aikana alkukyselyyn, loppukyselyyn sekä viiteen viikkokyselyyn, joiden avulla selvitettiin heidän tavoitteenasetteluaan, motivaatiotaan sekä kokemuksiaan opiskelusta ja oppimisesta. Opiskelijoiden tavoitteita tarkasteltiin Paul Pintrich’n motivaation odotusarvoteorian näkökulmasta.
Tulokset
Tutkimustulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyn tehokkaaksi ja mukavaksi oppimismuodoksi. He arvioivat ryhmätyöskentelyn auttaneen tavoitteiden saavuttamisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Opiskelijoiden viikkokyselyissä itselleen asettamat tavoitteet ilmensivät enimmäkseen ulkoista tavoiteorientaatiota. Oppimistulosten arviointi kuitenkin osoitti, että tutkimusjakson aikana tapahtui myös omien käsitysten muuttumista, mikä viittaa sisäiseen tavoiteorientaatioon.
Johtopäätökset
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että vastavuoroisen opettamisen malli sopii hyvin lukiolaisten opiskelumenetelmäksi, sillä se aktivoi opiskelijoita ja saa aikaan luontevaa vuorovaikutusta opiskelijoiden kesken. Pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyn koettiin myös helpottavan tavoitteiden saavuttamista.
Tavoitteet, joita opiskelijat tutkimusjakson aikana asettivat omalle oppimiselleen ja työskentelylleen, sijoittuivat pääosin ulkoisen tavoiteorientaation alueelle. Tämä tutkimuksen osa-alue kaipaisi lisäselvityksiä, sillä sisäistä tavoiteorientaatiota ilmentävät tavoitteet olisivat oppimisen kannalta mielekkäämpiä. Olisikin tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin tietoiseen tavoitteenasetteluun ja omien metakognitiivisten taitojensa tiedostamiseen ja käyttämiseen jo koulupolun alusta alkaen.
Työntekijän nimi: Sirpa Erkkilä-Häkkinen
Otsikko: Ryhmänohjaajana ammatillisella toisella asteella - työn haasteet ja niistä selviytyminen
Tiivistelmä:
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää ammatillisen toisen asteen ryhmänohjaajan (luokanvalvoja, tutor) työnkuvaa, työn haasteellisuutta sekä sitä, millaisia selviytymiskeinoja ryhmänohjaajilla työssään on. Ryhmänohjaajalla tarkoitetaan ammatillisella toisella asteella työskentelevää ammatillista opettajaa, jolla on yhden opiskelijaryhmän kokonaisvaltainen vastuu opintojen tavoitteiden toteutumisesta. Tutkielman taustana on minäpystyvyyden, työn mielekkyyden ja kollaboraation muodostama viitekehys.
Tutkimuskysymykseksi oli asetettu seuraavat pääkysymykset: miten ryhmänohjaajan työ koetaan ja miten ryhmänohjaajat selviävät työstään sekä, miten työtä tulisi kehittää. Tutkimusaineisto on hankittu ryhmänohjaajina toimivilta ammatillisen koulutuksen opettajilta kahdelta koululta isossa kaupungissa. Aineistona on käytetty survey-kyselyä (n=50) sekä parihaastatteluita (n=12).
Analysoinnissa on käytetty pääasiassa parihaastatteluista saatua aineistoa, jota on analysoitu laadullisia menetelmiä käyttäen. Haastatteluaineistoista on teemoitettu ja luokiteltu sanoja ja ilmaisuja teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Kyselyaineistosta analysoitavaksi valittiin kysymyksiä, joilla vahvistettiin haastatteluaineistosta saatuja tuloksia.
Tulokset, joita toivottavasti tullaan hyödyntämään ryhmänohjaajan työ arvostuksen lisäämisessä, työtehtävien selkeyttämisessä, koulutuksen lisäämiseen ja resurssien tarkistamiseen olivat työhypoteesien mukaiset. Haastavassa työssä tarvitaan kollaboraatiota ja ryhmänohjaajien resurssit ja kompetenssi eivät ole kaikilta osin riittävät tehtävän hoitamiseen. Päätuloksena Pro gradu -tutkielmassa oli, että ryhmänohjaajan työ on pirstaleinen, eikä eri tehtäviä osata nähdä kokonaisuutena. Ryhmänohjaaja kokee olevansa ammatillinen opettaja, terapeutti ja hallinnon työntekijä. Ristiriitaa lisää se, että palkkaus perustuu opetustuntien pitämiseen, johon ryhmänohjaajalla ei jää riittävästi aikaa. Ryhmänohjaajien minäpystyvyys ei ole riittävä hallinnollisten työkalujen käyttöön eikä nuoren ongelmien kohtaamiseen, jolloin myös työn mielekkyys jää vajaaksi. Kollaboraatioon työyhteisössä on tarvetta, mutta se ei vielä aidosti toteudu.
_ Työntekijän nimi: Tiina Kallio
Otsikko: Tieto- ja viestintätekniikka yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen tukena – Neljä case- kuvausta SEVEN- skriptin toteutumisesta
Tiivistelmä: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista opettajien tieto- ja viestintätekniikan (tvt) käyttö on tällä hetkellä eri oppiaineissa ja millaiselle käytölle olisi tarvetta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kehittää design- tutkimuksen mukaisesti opintojakson skripti, jossa käytettiin apuna sosiaalista mediaa sekä yhteisöllisen oppimisen ja itsesäätelyn teorioita.
Tutkimus toteutettiin erään maalaiskunnan yhtenäiskoulussa neljässä eri oppiaineessa: historia, kuvataide, musiikki ja äidinkieli. Opettajat toteuttivat omalle ryhmälleen ja omalla tavallaan SEVEN- skriptin kuuden viikon aikana. SEVEN- skripti on pedagoginen malli, jolla kuuden viikon työskentely vaiheistettiin seitsemään eri vaiheeseen. Skriptin keskeisimpänä ajatuksena oli yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen tukeminen. Tutkimuksessa käytettiin oppimisympäristönä tutkimusta varten luotua Wikispaces- sivustoa.
Tutkimuksen menetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimus eteni viiden vaiheen kautta: alkukysely, haastattelu, opintojakson skriptin suunnittelu, skriptin käytännön toteuttaminen ja testaaminen sekä palaute ja arviointi. Jokaisesta vaiheesta kerättiin aineistoa. Tosin kolmas vaihe keskittyi skriptin suunnitteluun, jonka tuloksena syntyi SEVEN- skripti. Tätä voidaan pitää tämän tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin sekä aineistolähtöistä että teorialähtöistä sisällönanalyysiä.
Opettajien kyselyiden ja haastatteluiden pohjalta kävi ilmi, että opettajien tvt:n käyttö oli pääsääntöisin välineellistä ja pedagogista ja että oppilaat tarvitsivat yhteisöllisiä ja oppimisen itsesäätelyä tukevia työtapoja. Osalla opettajista oli edelleen behavioristinen didaktinen ote opetukseen. Skiptin näkökulmasta katsoen voitiin havaita, että skripti toteutui jokaisessa oppiaineessa eri tavalla. Ne opintojaksot, jotka sisälsivät yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen elementtejä, onnistuivat hyvin. Kädentaitoja vaativiin oppiaineisiin, kuten kuvataiteeseen ja musiikkiin, suunniteltu skripti ei ollut yhtä toimiva kuin tietoperustaisiin oppiaineisiin. Yksi esiin nouseva huomio oli tutkijan tärkeys uutta sovellusta käyttöönotettaessa, koska silloin ilmeni vähemmän ongelmia. Uusi työskentely-ympäristö tarjosi opettajille myös mahdollisuuden oman toiminnan reflektointiin.
Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta ne ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun mietitään, miten tvt:n innovatiivinen käyttö saadaan pysyvästi koulun arkeen. Tulokset viittaavat siihen, että mentori- opettajan käyttö voisi olla yksi vaihtoehto tukea opettajien tvt:n käyttöä opetuksessa. Lisäksi tutkimus antaa aihetta pohtia, onko uusien laitteiden hankkiminen aina tarpeellista, koska nykyisilläkin laitteilla voidaan opetusta kehittää.
Tekijän nimi: Saara Kotkaranta Otsikko: Tieto- ja viestintätekniikka oppimisen motivaation ja itsesäätelyn tukena
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tieto- ja viestintätekniikalla (tvt) voitaisiin peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien opettajien mielestä vaikuttaa oppilaiden motivaatioon ja oppimisen itsesäätelyyn. Lisäksi tutkittiin, millaisia käsityksiä näiden luokkien oppilailla on motivaatiostaan ja oppimisen itsesäätelystään. Tutkittujen luokkien toimintaa tarkasteltiin yhteisöllisenä prosessina ja tarkasteltiin, millaisia oppimisilmapiirejä luokat muodostavat motivaation ja itsesäätelyn suhteen sekä näkyvätkö opettajan mainitsemat arvot opetuksessa ja luokan toiminnassa. Tutkimus on osa valtakunnallista Opetusteknologia koulun arjessa -hanketta.
Motivaatiota tarkastellaan tutkimuksessa yksilön sisäisenä tai ulkoisena ominaisuutena. Sisäisesti motivoitunut oppilas on kiinnostunut uusien asioiden oppimisesta niiden itsensä takia. Ulkoisesti motivoitunutta oppilasta taas vievät eteenpäin työstä saatavat palkkiot tai työn tekemisen avulla vältettävät rangaistukset.
Oppimisen itsesäätelyllä tarkoitetaan tässä työssä opiskelijan omia aktiivisia toimenpiteitä oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Oppimisen itsesäätelyn välineitä ovat oppimisstrategiat ja – taktiikat. Itsesäätöinen oppilas asettaa itselleen tavoitteita, monitoroi niiden saavuttamista ja kokee työstä saadun palautteen myönteisenä oppimistilanteena.
Tutkimuksessa sovellettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia elementtejä sisältävää mixed method – tutkimustapaa. Tutkimusaineisto koostuu opettajahaastatteluista, oppilaskyselyistä sekä oppituntivideoista. Opettajahaastattelut analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja niistä etsittiin motivaatioon ja itsesäätelyyn liittyviä teemoja. Likert- tyylisen oppilaskyselyn väittämälauseet yhdistettiin summamuuttujiksi, joiden keskiarvoja vertailtiin eri sukupuolten ja luokkien välillä. Oppituntivideoista etsittiin motivaatiota ja itsesäätelyä tukevia seikkoja jakamalla oppitunti oppimistilanteisiin tehtävän mukaan. Oppimistilanteet analysoitiin ASOS-mallin pohjalta rakennetun tutkimuskehikon avulla.
Peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien opettajien (N=6) mielestä tvt:n uutuus, helppous, henkilökohtaisuus, tasa-arvoisuus, valinnan vapaus ja luovuus sekä mahdollisuus kehittää teknologiataitojaan motivoivat oppilaita. Oppimisen itsesäätelyä voidaan tvt:n avulla tukea opettajien mielestä antamalla avoimia, tvt:n avulla toteutettavia tehtäviä. Tvt on tukena myös muissa itsesäätelyn osa-alueissa: oppimisen suunnittelussa, tiedon prosessoinnissa sekä kriittisessä ajattelussa.
Peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien oppilaiden (N= 100) opiskelumotivaatio oli korkealla. Ulkoinen motivaatio oli hiukan suurempi kuin sisäinen. Tyttöjen ja poikien tulokset eivät eronneet toisistaan. Oppimisen itsesäätelyyn liittyviin väittämiin oppilaat vastasivat keskimäärin alemmilla pistemäärillä kuin motivaatioon liittyviin väittämiin. Luokat näyttivät muodostavan omia oppimisilmapiirejään motivaation ja itsesäätelyn suhteen. Oppitunneilta löytyi enemmän motivaatiota kuin itsesäätelyä tukevia elementtejä. Motivoivia elementtejä olivat mm. palautteen antaminen ja valinnan vapaus. Itsesäätelyä tukevia asioita olivat opitun kertaus ja oppimisen suunnittelu. Tvt:tä käytettiin yleensä opettajajohtoiseen työskentelyyn.
Tutkitut oppilaat eivät mieltäneet oppimisstrategioita omikseen eivätkä opettajat korostaneet niiden merkitystä peruskoulussa opetettavina tärkeinä taitoina. Oppimisstrategioita voisi opettaa peruskoulussa enemmän osana tavallista tuntityöskentelyä.
Tekijän nimi: Maria Kääriäinen Otsikko: Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden käsityksiä ohjauksesta hoitotyön opettajan työssä opintojen eri vaiheissa Tiivistelmä:Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opiskelijoiden käsityksiä ohjauksesta opettajan työssä terveystieteiden opettajaopintojen eri vaiheissa. Tavoitteena oli saada tietoa opiskelijoiden ohjaukseen liittyvän ymmärryksen kehittymisestä. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen. Tutkimukseen osallistui vuonna 2007 aloittaneet terveystieteiden opettajaopiskelijat Oulun yliopistossa (n=8). Aineisto kerättiin esseekirjoituksilla kolmessa vaiheessa: ennen hoitotieteen didaktiikan aineopintojen alkua (kevät 2008), opintojen kuluessa (syksy 2008, ennen opetusharjoittelua) ja opintojen päättyessä (syksy 2009, opetusharjoittelun jälkeen). Esseen teemoja olivat: ohjaus hoitotyön opettajan työssä. Aineistojen analysointi induktiivisella sisällönanalyysilla on parhaillaan menossa.
Tekijän nimi: Reeta Tenhola Otsikko: Yhteisöllisen oppimisen ja vuorovaikutuksentukeminen sosiaalisen medianavulla kansalaisopistossa Tiivistelmä: Yhteisöllisen oppimisen edellytyksenä on aina opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. Yhteisöllisen oppimisen tutkimuksissa on enimmäkseen paneuduttu vuorovaikutuksen laatuun, ei kuitenkaan riittävästi siihen, kuinka opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta saataisiin syntymään. Tutkimuksia ei ole myöskään tehty aikuisväestön tutkintoon tähtäämättömän opiskelun viitekehyksessä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, kuinka oppituntien ulkopuolella tapahtuvan vuorovaikutusprosessin syntymistä voidaan tukea kansalaisopiston opetuksessa.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Minkälaiset tehtävät saavat opiskelijat toimimaan vuorovaikutuksessa oppituntien ulkopuolella? 2. Minkälaiset järjestelyt kurssilla auttavat opiskelijoita toimimaan vuorovaikutuksessa oppituntien ulkopuolella 3. Miten sosiaalisen median työkalut toimivat vuorovaikutuksen tukena?
Tutkimus toteutettiin 2010–2011 kansalaisopistossa käyttämällä design-tutkimuksen lähestymistapaa. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta. Alkukartoituksena (osatutkimus 1) tehtiin kysely (n=366), jossa selvitettiin opiskelijoiden käsitykset sen hetkisestä yhteistoiminnasta, toiveet uudesta oppimisympäristöstä ja jonka perusteella valittiin tulevan kokeilun aineryhmäksi englanti. Englanninopettajien haastattelun (osatutkimus 2) avulla selvitettiin opettajien toiveet. Kurssia kehitettiin ja testattiin opiskelijaryhmän kanssa yhden syyslukukauden ajan (osatutkimus 3). Opiskelijoiden haastatteluaineistosta ja kotitehtävätuotoksista haettiin esteitä kotitehtävien teolle ja vuorovaikutuksen syntymiselle oppituntien ulkopuolella. Design-tutkimukselle tyypilliset iteraatiot muodostuivat yhdestä lähiopetuskerrasta ja sitä seuraavista kotitehtävistä. Kunkin jakson jälkeen koottiin kurssin parannusehdotukset ja ne otettiin huomioon seuraavan jakson toteutuksessa. Syyslukukauden päätteeksi tulosten varmistamiseksi haastateltiin kurssin opettajaa ja kerättiin kyselyllä opiskelijoiden näkemykset vuorovaikutuksen syntymiseen vaikuttavista seikoista sekä kurssin toimivuudesta (osatutkimus 4).
Tutkimus osoittaa, että tehtävien avulla saadaan opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta aikaiseksi myös oppituntien ulkopuolella. Tehtävien pitää tukea pohdintaa ja mielipiteiden vaihtoa, ei faktatietojen keräämistä. Opiskelijoiden vuorovaikutuksen tarkoituksena on pidettävä sanoman perille saamista, ei niinkään virheettömän kielen tuottamista. Myös yhteisöllisten pienryhmien koostumuksella oli merkitystä vuorovaikutuksen määrään. Parhaiten kommunikointia syntyi ryhmissä, joissa kielitaito oli melko samantasoista. Kurssin työkalut toimivat hyvin yhteisöllisen toiminnan tukena. Työkalujen käytön harjoittelu vaati paljon aikaa ja käytön tuesta oli huolehdittava koko kurssin ajan.
Tutkimus rohkaisee jatkamaan pedagogista kehitystyötä aikuisopiskelijoiden parissa. Sosiaalisen median työkalut mahdollistavat opiskelijoiden vuorovaikutuksen ja niiden avulla voidaan sopivilla tehtävillä saada aikaiseksi yhteisöllisen oppimisen tilanteita myös oppituntien ulkopuolella.
_
Tekijän nimi: Kristiina Simojoki
Otsikko: Miten opettajat ja oppilaat käyttävät teknologiaa koulun arjessa opetuksen ja oppimisen tukena
Tiivistelmä: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia teknologioita ja sovelluksia kouluissa käytetään opetuksen ja oppimisen tukena sekä miten opettajat ja oppilaat niitä käyttävät. Lisäksi tarkastellaan millaisia teknologian käyttäjiä opettajat ja oppilaat ovat sekä millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja heillä teknologian käyttäjinä on.
Tutkimusaineistona on käytetty ”Opetusteknologia koulun arjessa” hankkeen aikana yhteistyökouluissa keväällä 2010 kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto koostuu kuuden peruskoulun luokan- ja aineenopettajan (n=115) vastauksista kahteen avoimeen kysymykseen sekä kahden ala- ja kahden yläkoulun oppilaiden (n=291) vastauksista yhteen avoimeen kysymykseen. Aineistot on analysoitu käyttämällä sekä laadullista että määrällistä menetelmää. Laadullisena menetelmänä on käytetty deduktiivista sisällön analyysiä, jossa aineisto on luokiteltu etukäteen luodun arviointikehikon avulla. Opettajille ja oppilaille esitetyt avoimet kysymykset luokiteltiin oppimisen kolmen osatekijän teknologia, itsesäätöinen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen mukaan. Lisäksi laadullinen aineisto on kvantifioitu aineistosta saatavan informaation lisäämiseksi. Kvantifioimalla on selvitetty opettajien oppilaiden käyttämien teknologioiden ja sovellusten frekvenssit. Määrällistä menetelmää käyttämällä pyrittiin selvittämään onko opettajien ja oppilaiden vastausten eroavaisuuksilla tilastollista merkitsevyyttä.
Tulosten mukaan oppimista tukeva monipuolinen teknologian käyttötapa ja oppimisen itsesäätelytaitoja tukeva teknologian käyttötapa painottuvat sekä opettajilla että oppilailla kehittymässä oleviin käytänteisiin. Yhteisöllistä oppimista tukeva teknologian käyttötapa on sekä opettajilla että oppilailla vielä kehityksen alussa. Kaikkien oppimisen osatekijöiden kohdalla edistyneitä käytänteitä käyttävät enemmän opettajat kuin oppilaat. Opettajien eniten käyttämät teknologiat ja sovellukset painottuvat kehityksen alussa oleviin käytänteisiin ja oppilailla kehittymässä oleviin käytänteisiin. Tilastollisen testauksen perusteella oppilaat käyttävät teknologiaa monipuolisesti oppimisen tukena, sekä oppimisen taitoja edistävästi että yhteisöllistä oppimista tukevasti tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin opettajat.
Opettajilla ja oppilailla on sekä tietoa että taitoa soveltaa teknologiaa oppimisen tukena. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että teknologian monipuolinen käyttö oppimisen tukena ei kuitenkaan ole lisääntynyt. Opettajat käyttävät enemmän yksisuuntaisia ja tiedon toistamista mahdollistavia teknologioita ja sovelluksia kun taas oppilaat käyttävät mieluummin teknologioita ja sovelluksia, jotka ovat myös viihteellisiä. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten tuloksia opettajien oppilaiden teknologioiden ja sovellusten käyttötavoista oppimisen tukena. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa opettajien perus- jatko- ja täydennyskoulutuksia.
Kooste graduista kevät 2011
Kokoamme tänne Edutool-koulutuksessa tehtyjen gradujen tiedot. Kopioi alla olevat kohdat ja täydennä ne gradusi tiedoilla.
Tekijän nimi:
Otsikko:
Tiivistelmä:
Työntekijän nimi: Rantamäki Päivi
Otsikko: Tieto- ja viestintäteknisten taitojen osaamistarpeet LVI-asentajan työssä: Työntajan näkökulma
Tiivistelmä
Tutkimusta tieto- ja viestintäteknisten (TVT) taitojen tarpeesta, opetuksen ja työelämän tarpeiden kohtaamisesta LVI-alalla ei ole riittävästi tehty tai sitä ei ole julkaistu. LVI-alan työelämälähtöisyyden ja asiantuntijuuden taustoista ja merkityksestä alan opetukseen tiedetään liian vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa työelämän näkemyksiä TVT-taitojen tarpeellisuudesta sekä niistä henkilökohtaisista ominaisuuksista joita LVI-asentaja työssään tarvitsee. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten hyvin ammatillisen oppilaitoksen talotekniikan perustutkinto; lämpö, vesi ja ilmastointi (LVI) alan opetussuunnitelmassa (2010) esitetty tieto- ja viestintäteknisten taitojen opettaminen vastaa työelämän tarpeita. Koulutuksen ja työelämäyhteistyön avulla voidaan varmistaa, että koulutus vastaa sisällöllisesti työelämän ja yksilöiden tarpeita sekä edistää tutkinnon suorittaneiden työllistymistä. Tämän hetkiset Euroopan Unionin (EU) ja Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) toimintasuunnitelmat ja visiot korostavat juuri työelämälähtöisyyden merkitystä kaiken koulutuksen pohjana.
Päätutkimuskysymykset ovat:
· Millaisia tieto- ja viestintäteknisiä taitoja hallitsevia LVI-asentajia koulutuksen tulisi tuottaa?
· Kuinka TVT-opetusta tulisi kehittää eteenpäin vastaamaan tulevaisuudessa työelämän vaatimuksia?
· Mitä henkilökohtaisia valmiuksia ja taitoja työnantajat odottavat valmistuvalta asentajalta?
Tässä tutkimuksessa on ensin tutkittu teoreettisia lähtökohtia: opetussuunnitelmaa, työelämälähtöisyyttä, elinikäistä oppimista ja asiantuntijuutta. Aineiston kerääminen aloitettiin rakentamalla alustavien tutkimuskysymyksen pohjalta kysely, jonka teemana oli työnantajien näkemys TVT:n käytöstä ja osaamistarpeista LVI-alalla, sekä millaisena työnantajat näkevät asentajan asiantuntijuuden alalla. Tutkimus toteutettiin Webropol-kyselynä syksyn 2010 aikana. Saatujen vastausten pohjalta analysoitiin aineistoa kvalitatiivisin ja kvantitatiivisin menetelmin. Laadullisessa tutkimusosuudessa pyrittiin teoreettiseen viitekehykseen pohjautuen ymmärtämään ja tulkitsemaan vastaajien antamia vastauksia teoreettisiin lähtökohtiin tukeutuen.
Saadut tulokset tukevat opetussuunnitelman perusteita. Huomioitavaa oli paikallisen tarpeiden ja erityisosaamisen sekä LVI-alan sisällä eri ammattiryhmien TVT:n tarpeiden erilaistuminen ja korostuminen. Perusteet TVT:stä on opetettava kaikille, asentajan työnkuvasta riippuu mitä muita osaamistarpeita hänellä on. Tuloksista nousi esiin selkeästi se, millaisia asiantuntijoita ammatillisen koulutuksen tulisi kouluttaa tulevista asentajista. Tulosten perusteella ammatillisessa koulutuksessa tulee panostaa itsenäisen työskentelyn lisäksi tiimityöskentelytaitoihin. Asiakkaan kohtaaminen on yksi ammatillisen asiantuntijuuden peruskysymyksistä. Toisaalta työnantajat painottivat myös kirjallisten taitojen hallintaa siten, että tietotekniikkaa apuna käyttäen tulee osata laatia itsenäisesti erilaisia raportteja ja kaavioita.
Koulutuksen tulee keskittyä ydintoimintojen opettamiseen, ammatin perusteet tulee jokaisen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneen hallita. Elinikäisen oppimisen haasteena on opettaa koulutuksen aikana oppimisstrategioita ja itsesäätelytaitoja. Teoreettinen opetus tulee sitoa kiinteästi työhön ja ammatin perusvaatimuksiin. Sosiaalisen median luku- ja kirjoitustaitoa tulee opettaa peruskoulutuksessa.
Tekijä: Liisa Tölli
Otsikko: Vastavuoroisen opettamisen malli filosofian opetuksessa - lukiolaisten tavoitteet, motivaatio ja oppimiskokemukset
Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoitus
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten vastavuoroisen opettamisen malli soveltuu käytettäväksi lukion filosofian opetuksessa. Lisäksi tutkittiin lukiolaisten tavoitteenasettelua ja tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavia tekijöitä, motivaatiota sekä oppimiskokemuksia pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyjakson aikana.
Menetelmät
Tutkimus toteutettiin Limingan lukiossa keväällä 2010 ja siihen osallistui 35 filosofisen etiikan kurssin valinnutta lukion ensimmäisen vuoden opiskelijaa. Opiskelijat vastasivat tutkimusjakson aikana alkukyselyyn, loppukyselyyn sekä viiteen viikkokyselyyn, joiden avulla selvitettiin heidän tavoitteenasetteluaan, motivaatiotaan sekä kokemuksiaan opiskelusta ja oppimisesta. Opiskelijoiden tavoitteita tarkasteltiin Paul Pintrich’n motivaation odotusarvoteorian näkökulmasta.
Tulokset
Tutkimustulokset osoittivat, että opiskelijat kokivat pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyn tehokkaaksi ja mukavaksi oppimismuodoksi. He arvioivat ryhmätyöskentelyn auttaneen tavoitteiden saavuttamisessa ja motivaation ylläpitämisessä. Opiskelijoiden viikkokyselyissä itselleen asettamat tavoitteet ilmensivät enimmäkseen ulkoista tavoiteorientaatiota. Oppimistulosten arviointi kuitenkin osoitti, että tutkimusjakson aikana tapahtui myös omien käsitysten muuttumista, mikä viittaa sisäiseen tavoiteorientaatioon.
Johtopäätökset
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan todeta, että vastavuoroisen opettamisen malli sopii hyvin lukiolaisten opiskelumenetelmäksi, sillä se aktivoi opiskelijoita ja saa aikaan luontevaa vuorovaikutusta opiskelijoiden kesken. Pitkäjänteisen ryhmätyöskentelyn koettiin myös helpottavan tavoitteiden saavuttamista.
Tavoitteet, joita opiskelijat tutkimusjakson aikana asettivat omalle oppimiselleen ja työskentelylleen, sijoittuivat pääosin ulkoisen tavoiteorientaation alueelle. Tämä tutkimuksen osa-alue kaipaisi lisäselvityksiä, sillä sisäistä tavoiteorientaatiota ilmentävät tavoitteet olisivat oppimisen kannalta mielekkäämpiä. Olisikin tärkeää, että oppilaita ohjattaisiin tietoiseen tavoitteenasetteluun ja omien metakognitiivisten taitojensa tiedostamiseen ja käyttämiseen jo koulupolun alusta alkaen.
Työntekijän nimi: Sirpa Erkkilä-Häkkinen
Otsikko: Ryhmänohjaajana ammatillisella toisella asteella - työn haasteet ja niistä selviytyminen
Tiivistelmä:
Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää ammatillisen toisen asteen ryhmänohjaajan (luokanvalvoja, tutor) työnkuvaa, työn haasteellisuutta sekä sitä, millaisia selviytymiskeinoja ryhmänohjaajilla työssään on. Ryhmänohjaajalla tarkoitetaan ammatillisella toisella asteella työskentelevää ammatillista opettajaa, jolla on yhden opiskelijaryhmän kokonaisvaltainen vastuu opintojen tavoitteiden toteutumisesta. Tutkielman taustana on minäpystyvyyden, työn mielekkyyden ja kollaboraation muodostama viitekehys.
Tutkimuskysymykseksi oli asetettu seuraavat pääkysymykset: miten ryhmänohjaajan työ koetaan ja miten ryhmänohjaajat selviävät työstään sekä, miten työtä tulisi kehittää. Tutkimusaineisto on hankittu ryhmänohjaajina toimivilta ammatillisen koulutuksen opettajilta kahdelta koululta isossa kaupungissa. Aineistona on käytetty survey-kyselyä (n=50) sekä parihaastatteluita (n=12).
Analysoinnissa on käytetty pääasiassa parihaastatteluista saatua aineistoa, jota on analysoitu laadullisia menetelmiä käyttäen. Haastatteluaineistoista on teemoitettu ja luokiteltu sanoja ja ilmaisuja teoreettisen viitekehyksen näkökulmasta. Kyselyaineistosta analysoitavaksi valittiin kysymyksiä, joilla vahvistettiin haastatteluaineistosta saatuja tuloksia.
Tulokset, joita toivottavasti tullaan hyödyntämään ryhmänohjaajan työ arvostuksen lisäämisessä, työtehtävien selkeyttämisessä, koulutuksen lisäämiseen ja resurssien tarkistamiseen olivat työhypoteesien mukaiset. Haastavassa työssä tarvitaan kollaboraatiota ja ryhmänohjaajien resurssit ja kompetenssi eivät ole kaikilta osin riittävät tehtävän hoitamiseen.
Päätuloksena Pro gradu -tutkielmassa oli, että ryhmänohjaajan työ on pirstaleinen, eikä eri tehtäviä osata nähdä kokonaisuutena. Ryhmänohjaaja kokee olevansa ammatillinen opettaja, terapeutti ja hallinnon työntekijä. Ristiriitaa lisää se, että palkkaus perustuu opetustuntien pitämiseen, johon ryhmänohjaajalla ei jää riittävästi aikaa. Ryhmänohjaajien minäpystyvyys ei ole riittävä hallinnollisten työkalujen käyttöön eikä nuoren ongelmien kohtaamiseen, jolloin myös työn mielekkyys jää vajaaksi. Kollaboraatioon työyhteisössä on tarvetta, mutta se ei vielä aidosti toteudu.
_
Työntekijän nimi: Tiina Kallio
Otsikko: Tieto- ja viestintätekniikka yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen tukena – Neljä case- kuvausta SEVEN- skriptin toteutumisesta
Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista opettajien tieto- ja viestintätekniikan (tvt) käyttö on tällä hetkellä eri oppiaineissa ja millaiselle käytölle olisi tarvetta. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena oli kehittää design- tutkimuksen mukaisesti opintojakson skripti, jossa käytettiin apuna sosiaalista mediaa sekä yhteisöllisen oppimisen ja itsesäätelyn teorioita.
Tutkimus toteutettiin erään maalaiskunnan yhtenäiskoulussa neljässä eri oppiaineessa: historia, kuvataide, musiikki ja äidinkieli. Opettajat toteuttivat omalle ryhmälleen ja omalla tavallaan SEVEN- skriptin kuuden viikon aikana. SEVEN- skripti on pedagoginen malli, jolla kuuden viikon työskentely vaiheistettiin seitsemään eri vaiheeseen. Skriptin keskeisimpänä ajatuksena oli yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen tukeminen. Tutkimuksessa käytettiin oppimisympäristönä tutkimusta varten luotua Wikispaces- sivustoa.
Tutkimuksen menetelmänä käytettiin laadullista tutkimusta. Tutkimus eteni viiden vaiheen kautta: alkukysely, haastattelu, opintojakson skriptin suunnittelu, skriptin käytännön toteuttaminen ja testaaminen sekä palaute ja arviointi. Jokaisesta vaiheesta kerättiin aineistoa. Tosin kolmas vaihe keskittyi skriptin suunnitteluun, jonka tuloksena syntyi SEVEN- skripti. Tätä voidaan pitää tämän tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin sekä aineistolähtöistä että teorialähtöistä sisällönanalyysiä.
Opettajien kyselyiden ja haastatteluiden pohjalta kävi ilmi, että opettajien tvt:n käyttö oli pääsääntöisin välineellistä ja pedagogista ja että oppilaat tarvitsivat yhteisöllisiä ja oppimisen itsesäätelyä tukevia työtapoja. Osalla opettajista oli edelleen behavioristinen didaktinen ote opetukseen. Skiptin näkökulmasta katsoen voitiin havaita, että skripti toteutui jokaisessa oppiaineessa eri tavalla. Ne opintojaksot, jotka sisälsivät yhteisöllisen ja itsesäätöisen oppimisen elementtejä, onnistuivat hyvin. Kädentaitoja vaativiin oppiaineisiin, kuten kuvataiteeseen ja musiikkiin, suunniteltu skripti ei ollut yhtä toimiva kuin tietoperustaisiin oppiaineisiin. Yksi esiin nouseva huomio oli tutkijan tärkeys uutta sovellusta käyttöönotettaessa, koska silloin ilmeni vähemmän ongelmia. Uusi työskentely-ympäristö tarjosi opettajille myös mahdollisuuden oman toiminnan reflektointiin.
Tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää, mutta ne ovat samansuuntaisia aikaisempien tutkimusten kanssa. Tuloksia voidaan hyödyntää, kun mietitään, miten tvt:n innovatiivinen käyttö saadaan pysyvästi koulun arkeen. Tulokset viittaavat siihen, että mentori- opettajan käyttö voisi olla yksi vaihtoehto tukea opettajien tvt:n käyttöä opetuksessa. Lisäksi tutkimus antaa aihetta pohtia, onko uusien laitteiden hankkiminen aina tarpeellista, koska nykyisilläkin laitteilla voidaan opetusta kehittää.
Tekijän nimi: Saara Kotkaranta
Otsikko: Tieto- ja viestintätekniikka oppimisen motivaation ja itsesäätelyn tukena
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten tieto- ja viestintätekniikalla (tvt) voitaisiin peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien opettajien mielestä vaikuttaa oppilaiden motivaatioon ja oppimisen itsesäätelyyn. Lisäksi tutkittiin, millaisia käsityksiä näiden luokkien oppilailla on motivaatiostaan ja oppimisen itsesäätelystään. Tutkittujen luokkien toimintaa tarkasteltiin yhteisöllisenä prosessina ja tarkasteltiin, millaisia oppimisilmapiirejä luokat muodostavat motivaation ja itsesäätelyn suhteen sekä näkyvätkö opettajan mainitsemat arvot opetuksessa ja luokan toiminnassa. Tutkimus on osa valtakunnallista Opetusteknologia koulun arjessa -hanketta.
Motivaatiota tarkastellaan tutkimuksessa yksilön sisäisenä tai ulkoisena ominaisuutena. Sisäisesti motivoitunut oppilas on kiinnostunut uusien asioiden oppimisesta niiden itsensä takia. Ulkoisesti motivoitunutta oppilasta taas vievät eteenpäin työstä saatavat palkkiot tai työn tekemisen avulla vältettävät rangaistukset.
Oppimisen itsesäätelyllä tarkoitetaan tässä työssä opiskelijan omia aktiivisia toimenpiteitä oppimistavoitteiden saavuttamiseksi. Oppimisen itsesäätelyn välineitä ovat oppimisstrategiat ja – taktiikat. Itsesäätöinen oppilas asettaa itselleen tavoitteita, monitoroi niiden saavuttamista ja kokee työstä saadun palautteen myönteisenä oppimistilanteena.
Tutkimuksessa sovellettiin sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia elementtejä sisältävää mixed method – tutkimustapaa. Tutkimusaineisto koostuu opettajahaastatteluista, oppilaskyselyistä sekä oppituntivideoista. Opettajahaastattelut analysoitiin sisällönanalyysin keinoin ja niistä etsittiin motivaatioon ja itsesäätelyyn liittyviä teemoja. Likert- tyylisen oppilaskyselyn väittämälauseet yhdistettiin summamuuttujiksi, joiden keskiarvoja vertailtiin eri sukupuolten ja luokkien välillä. Oppituntivideoista etsittiin motivaatiota ja itsesäätelyä tukevia seikkoja jakamalla oppitunti oppimistilanteisiin tehtävän mukaan. Oppimistilanteet analysoitiin ASOS-mallin pohjalta rakennetun tutkimuskehikon avulla.
Peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien opettajien (N=6) mielestä tvt:n uutuus, helppous, henkilökohtaisuus, tasa-arvoisuus, valinnan vapaus ja luovuus sekä mahdollisuus kehittää teknologiataitojaan motivoivat oppilaita. Oppimisen itsesäätelyä voidaan tvt:n avulla tukea opettajien mielestä antamalla avoimia, tvt:n avulla toteutettavia tehtäviä. Tvt on tukena myös muissa itsesäätelyn osa-alueissa: oppimisen suunnittelussa, tiedon prosessoinnissa sekä kriittisessä ajattelussa.
Peruskoulun viidensien ja kuudensien luokkien oppilaiden (N= 100) opiskelumotivaatio oli korkealla. Ulkoinen motivaatio oli hiukan suurempi kuin sisäinen. Tyttöjen ja poikien tulokset eivät eronneet toisistaan. Oppimisen itsesäätelyyn liittyviin väittämiin oppilaat vastasivat keskimäärin alemmilla pistemäärillä kuin motivaatioon liittyviin väittämiin. Luokat näyttivät muodostavan omia oppimisilmapiirejään motivaation ja itsesäätelyn suhteen.
Oppitunneilta löytyi enemmän motivaatiota kuin itsesäätelyä tukevia elementtejä. Motivoivia elementtejä olivat mm. palautteen antaminen ja valinnan vapaus. Itsesäätelyä tukevia asioita olivat opitun kertaus ja oppimisen suunnittelu. Tvt:tä käytettiin yleensä opettajajohtoiseen työskentelyyn.
Tutkitut oppilaat eivät mieltäneet oppimisstrategioita omikseen eivätkä opettajat korostaneet niiden merkitystä peruskoulussa opetettavina tärkeinä taitoina. Oppimisstrategioita voisi opettaa peruskoulussa enemmän osana tavallista tuntityöskentelyä.
Tekijän nimi: Maria Kääriäinen
Otsikko: Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden käsityksiä ohjauksesta hoitotyön opettajan työssä opintojen eri vaiheissa
Tiivistelmä:Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla opiskelijoiden käsityksiä ohjauksesta opettajan työssä terveystieteiden opettajaopintojen eri vaiheissa. Tavoitteena oli saada tietoa opiskelijoiden ohjaukseen liittyvän ymmärryksen kehittymisestä. Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen. Tutkimukseen osallistui vuonna 2007 aloittaneet terveystieteiden opettajaopiskelijat Oulun yliopistossa (n=8). Aineisto kerättiin esseekirjoituksilla kolmessa vaiheessa: ennen hoitotieteen didaktiikan aineopintojen alkua (kevät 2008), opintojen kuluessa (syksy 2008, ennen opetusharjoittelua) ja opintojen päättyessä (syksy 2009, opetusharjoittelun jälkeen). Esseen teemoja olivat: ohjaus hoitotyön opettajan työssä. Aineistojen analysointi induktiivisella sisällönanalyysilla on parhaillaan menossa.
Tekijän nimi: Reeta Tenhola
Otsikko: Yhteisöllisen oppimisen ja vuorovaikutuksentukeminen sosiaalisen medianavulla kansalaisopistossa
Tiivistelmä:
Yhteisöllisen oppimisen edellytyksenä on aina opiskelijoiden välinen vuorovaikutus. Yhteisöllisen oppimisen tutkimuksissa on enimmäkseen paneuduttu vuorovaikutuksen laatuun, ei kuitenkaan riittävästi siihen, kuinka opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta saataisiin syntymään. Tutkimuksia ei ole myöskään tehty aikuisväestön tutkintoon tähtäämättömän opiskelun viitekehyksessä. Tässä tutkimuksessa selvitetään, kuinka oppituntien ulkopuolella tapahtuvan vuorovaikutusprosessin syntymistä voidaan tukea kansalaisopiston opetuksessa.
Tutkimuskysymykset ovat seuraavat:
1. Minkälaiset tehtävät saavat opiskelijat toimimaan vuorovaikutuksessa oppituntien ulkopuolella?
2. Minkälaiset järjestelyt kurssilla auttavat opiskelijoita toimimaan vuorovaikutuksessa oppituntien ulkopuolella
3. Miten sosiaalisen median työkalut toimivat vuorovaikutuksen tukena?
Tutkimus toteutettiin 2010–2011 kansalaisopistossa käyttämällä design-tutkimuksen lähestymistapaa. Tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta. Alkukartoituksena (osatutkimus 1) tehtiin kysely (n=366), jossa selvitettiin opiskelijoiden käsitykset sen hetkisestä yhteistoiminnasta, toiveet uudesta oppimisympäristöstä ja jonka perusteella valittiin tulevan kokeilun aineryhmäksi englanti. Englanninopettajien haastattelun (osatutkimus 2) avulla selvitettiin opettajien toiveet. Kurssia kehitettiin ja testattiin opiskelijaryhmän kanssa yhden syyslukukauden ajan (osatutkimus 3). Opiskelijoiden haastatteluaineistosta ja kotitehtävätuotoksista haettiin esteitä kotitehtävien teolle ja vuorovaikutuksen syntymiselle oppituntien ulkopuolella. Design-tutkimukselle tyypilliset iteraatiot muodostuivat yhdestä lähiopetuskerrasta ja sitä seuraavista kotitehtävistä. Kunkin jakson jälkeen koottiin kurssin parannusehdotukset ja ne otettiin huomioon seuraavan jakson toteutuksessa. Syyslukukauden päätteeksi tulosten varmistamiseksi haastateltiin kurssin opettajaa ja kerättiin kyselyllä opiskelijoiden näkemykset vuorovaikutuksen syntymiseen vaikuttavista seikoista sekä kurssin toimivuudesta (osatutkimus 4).
Tutkimus osoittaa, että tehtävien avulla saadaan opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta aikaiseksi myös oppituntien ulkopuolella. Tehtävien pitää tukea pohdintaa ja mielipiteiden vaihtoa, ei faktatietojen keräämistä. Opiskelijoiden vuorovaikutuksen tarkoituksena on pidettävä sanoman perille saamista, ei niinkään virheettömän kielen tuottamista. Myös yhteisöllisten pienryhmien koostumuksella oli merkitystä vuorovaikutuksen määrään. Parhaiten kommunikointia syntyi ryhmissä, joissa kielitaito oli melko samantasoista. Kurssin työkalut toimivat hyvin yhteisöllisen toiminnan tukena. Työkalujen käytön harjoittelu vaati paljon aikaa ja käytön tuesta oli huolehdittava koko kurssin ajan.
Tutkimus rohkaisee jatkamaan pedagogista kehitystyötä aikuisopiskelijoiden parissa. Sosiaalisen median työkalut mahdollistavat opiskelijoiden vuorovaikutuksen ja niiden avulla voidaan sopivilla tehtävillä saada aikaiseksi yhteisöllisen oppimisen tilanteita myös oppituntien ulkopuolella.
_
Tekijän nimi: Kristiina Simojoki
Otsikko: Miten opettajat ja oppilaat käyttävät teknologiaa koulun arjessa opetuksen ja oppimisen tukena
Tiivistelmä:
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää millaisia teknologioita ja sovelluksia kouluissa käytetään opetuksen ja oppimisen tukena sekä miten opettajat ja oppilaat niitä käyttävät. Lisäksi tarkastellaan millaisia teknologian käyttäjiä opettajat ja oppilaat ovat sekä millaisia yhteneväisyyksiä ja eroja heillä teknologian käyttäjinä on.
Tutkimusaineistona on käytetty ”Opetusteknologia koulun arjessa” hankkeen aikana yhteistyökouluissa keväällä 2010 kerättyä kyselyaineistoa. Aineisto koostuu kuuden peruskoulun luokan- ja aineenopettajan (n=115) vastauksista kahteen avoimeen kysymykseen sekä kahden ala- ja kahden yläkoulun oppilaiden (n=291) vastauksista yhteen avoimeen kysymykseen. Aineistot on analysoitu käyttämällä sekä laadullista että määrällistä menetelmää. Laadullisena menetelmänä on käytetty deduktiivista sisällön analyysiä, jossa aineisto on luokiteltu etukäteen luodun arviointikehikon avulla. Opettajille ja oppilaille esitetyt avoimet kysymykset luokiteltiin oppimisen kolmen osatekijän teknologia, itsesäätöinen oppiminen ja yhteisöllinen oppiminen mukaan. Lisäksi laadullinen aineisto on kvantifioitu aineistosta saatavan informaation lisäämiseksi. Kvantifioimalla on selvitetty opettajien oppilaiden käyttämien teknologioiden ja sovellusten frekvenssit. Määrällistä menetelmää käyttämällä pyrittiin selvittämään onko opettajien ja oppilaiden vastausten eroavaisuuksilla tilastollista merkitsevyyttä.
Tulosten mukaan oppimista tukeva monipuolinen teknologian käyttötapa ja oppimisen itsesäätelytaitoja tukeva teknologian käyttötapa painottuvat sekä opettajilla että oppilailla kehittymässä oleviin käytänteisiin. Yhteisöllistä oppimista tukeva teknologian käyttötapa on sekä opettajilla että oppilailla vielä kehityksen alussa. Kaikkien oppimisen osatekijöiden kohdalla edistyneitä käytänteitä käyttävät enemmän opettajat kuin oppilaat. Opettajien eniten käyttämät teknologiat ja sovellukset painottuvat kehityksen alussa oleviin käytänteisiin ja oppilailla kehittymässä oleviin käytänteisiin. Tilastollisen testauksen perusteella oppilaat käyttävät teknologiaa monipuolisesti oppimisen tukena, sekä oppimisen taitoja edistävästi että yhteisöllistä oppimista tukevasti tilastollisesti merkitsevästi vähemmän kuin opettajat.
Opettajilla ja oppilailla on sekä tietoa että taitoa soveltaa teknologiaa oppimisen tukena. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että teknologian monipuolinen käyttö oppimisen tukena ei kuitenkaan ole lisääntynyt. Opettajat käyttävät enemmän yksisuuntaisia ja tiedon toistamista mahdollistavia teknologioita ja sovelluksia kun taas oppilaat käyttävät mieluummin teknologioita ja sovelluksia, jotka ovat myös viihteellisiä. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat aikaisempien tutkimusten tuloksia opettajien oppilaiden teknologioiden ja sovellusten käyttötavoista oppimisen tukena. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää suunniteltaessa opettajien perus- jatko- ja täydennyskoulutuksia.